Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Kirjailija Sofi Oksasen ajatuksia kirjallisuusviennistä - Suomen suurlähetystö, Praha : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Praha

Hellichova 1, 11800 Prague 1, The Czech Republic
Puh. +420-2511 77251, S-posti: sanomat.pra@formin.fi
Česky | Suomi | English | Svenska | facebook |  | Instagram
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 1.11.2018

Kirjailija Sofi Oksasen ajatuksia kirjallisuusviennistä

Kuva: Erkki Mervaala
Sofi Oksanen keskustelussa Prahan DOX galleriassa toukokuussa 2018
Kirjailija Sofi Oksanen

Maamme eturivin kirjailijoihin kuuluva Sofi Oksanen on vieraillut Prahassa kahteen otteeseen tänä vuonna. Toukokuussa Sofi osallistui Tshekin suurimpaan kirjallisuusalan tapahtumaan Book World Prahaan. Hänen teoksensa Norman tshekinkielinen käännös julkaistiin viime vuonna, ja se on saanut todella hyvän vastaanoton Tshekissä. Viimeksi Sofi kävi Prahassa lokakuussa, jolloin Vaclav Havelin säätiö järjesti perinteisen Forum 2000 -demokratiakongressin. Tapahtumaan saapui satakunta puhujaa ympäri maailmaa ja noin 1500 hengen yleisö. Forum 2000 -paneelikeskustelussa Sofin keskustelukumppaneita olivat muun muassa Tshekin tämän hetken tunnetuin kuvanveistäjä David Černý, HBO:n The Wire -sarjan jaksojakin ohjannut puolalainen Agnieszka Holland sekä kuubalainen ihmisoikeusaktivisti Rosa María Payá. Esiintymistensä välissä tuottelias kirjailija ehti kertoa meille näkemyksistään Suomen kulttuuriviennin pullonkauloista sekä hänen uusista mielenkiintoisista projekteista.

Kirjallisuus vientituotteena

”Mitä merkitystä kulttuuriviennillä kirjallisuus mukaan lukien on Suomelle?

”No, jos puhutaan vaikkapa Ranskasta, niin kulttuuri on siellä valtava vientituote ja turismin vetonaula. Voidaan perustellusti sanoa, että kulttuuri on Ranskassa iso teollisuuden ala. Samoin on myös Ruotsissa. Kun mietitään, että mistä Ruotsi tunnetaan maailmalla, niin kyllä se on hyvin pitkälti kulttuurin ansiota, on se sitten populaarikulttuuria tai kirjallisuutta. Kun katsotaan mitä laajaa suosiota saavuttanut Nordic Crime -kirjallisuus tekee Ruotsin turismille, niin sillä on sekä taloudellista että kulttuurillista merkitystä. Ruotsissa myydään Stig Larsson -kierroksia ja matkailupaketteja. Onhan meillä Suomessakin Muumit ja niihin liittyvää oheistarjontaa japanilaisille matkailijoille. Mutta jos puhutaan nimenomaan dekkareista, niin suomalaisista rikoskirjailijoista on käännetty muille kielille lähinnä Antti Tuomaista ja jonkin verran myös esimerkiksi Leena Lehtolaista ja Kati Kivipeltoa. Meillä ei ole kuitenkaan vielä yhtä vahvaa tuotetta kuin Stig Larsson, mutta se ei tarkoita, ettei meillä olisi sisältöosaamista. Päinvastoin. Meillä on kulttuurialalla todella vahvaa osaamista sisällön puolesta. Meillä on maailman huippuja niin klassisessa kuin rock-musiikissa, muita taiteenlajeja unohtamatta. Sisältöosaamista Suomesta löytyy. Ongelmana on kuinka saada se sisältö maailmalle.

Suomalaisia näyttelijöitä on nähty viime aikoina Hollywoodissa kuka pienemmässä, kuka suuremmassa roolissa. Se on hienoa! Jos katsotaan tarkemmin, niin ruotsalaisilla on Hollywoodissa jo oma traditio. Ruotsalaisia näyttelijöitä on nähty jo kauan erilaisissa Hollywood-tuotannoissa.  Meilläkin on siihen tarvittavaa osaamista, ei meidän näyttelijät ole yhtään sen huonompia kuin ruotsalaiset. Kysymys on siitä, että meiltä puuttuu kulttuuriviennin traditio, joka ruotsalaisilla on jopa Hollywoodissa.  Mielestäni meidän tulisi yksinkertaisesti seurata Ruotsia ja sen esimerkkiä. Norjalaisetkin ovat alkaneet ottaa kulttuuriviennissä mallia Ruotsista, mutta suomalaiset eivät. Jostain syystä Ruotsin malli ei kelpaa, vaikka heillä olisi todella vahvaa osaamista sillä alueella, mistä meillä on puutetta. He yksinkertaisesti osaavat myydä.

Suomen mediassa kirjoitetaan paljon myönteistä suomalaisesta kulttuuriviennistä, mutta se johtuu siitä, että toimittajat eivät tiedä ainakaan kirjaviennistä kovin paljon. Toimittajat eivät kyseenalaista suomalaisten alan toimijoiden sanomisia, eivätkä kysy oikeita kysymyksiä. Kysymyksiä siinä mielessä, että jokainen kirjan käännös on voitto sinänsä ja hyvä asia. Mutta ongelma on se, että sitä kirjaa pitää myös myydä. Kirjalla pitää olla yleisö. Yksi käännös ei riitä, kun puhutaan siitä, että pitäisi vakiinnuttaa potentiaalinen lukijakunta. Kirjaviennin menestymistä voi mitata vakiintuneen lukijakunnan määrällä, ei yksittäisen teoksen kääntämisenä vieraalle kielelle.

Mielestäni on harmi, ettei Suomi ole hyötynyt Nordic Crime -kirjallisuuden suosiosta maailmalla. Pitäisi ymmärtää, ettei esimerkiksi amerikkalaiselle lukijalle ole merkitystä, onko kirjailija oikeasti Suomesta, Ruotsista tai Norjasta. Heille se kaikki on skandinaavista tai eurooppalaista.  Vastaavasti myös muualla maailmassa on samantekevää, onko kyseessä ranskalainen tai suomalainen kirja, se on joka tapauksessa käännöskirja. Isoilla kielialueilla käännöskirjallisuuden osuus kirjamarkkinoista on hyvin pieni.  Angloamerikkalaisella alueella käännöskirjallisuuden osuus on noussut kolmesta viiteen prosenttiin, mikä on myönteistä kehitystä eri kielillä kirjoittavien kannalta.  Joskus nähdään ongelmana, että Suomi on niin pieni kielialue. Jos ajatellaan englanninkielisiä lukijoita, heille kirjailijan suomalaisuus tai suomen kieli ei ole ongelma. Kääntäjäthän tekevät työnsä. Varsinainen ongelma on se, että meidän pitää mahtua siihen samaan muutamaan prosenttiin käännöskirjallisuuden markkinoita espanjalaisten, ranskalaisten, ruotsalaisten, ja norjalaisten kanssa - ja ruotsalaiset ovat vaan niin paljon parempia kiilaamaan eturintamaan, että jäämme jalkoihin.

Meillä keskitytään turhan usein jonkin kulttuuriprojektin saamiseksi käyntiin. Se on tietysti söpöä, mutta jos ajatellaan laajemmin mitä merkitystä kulttuuriviennillä maalle on, niin siihen tarvitaan massaa, volyymiä, erilaisia oheistuotteita ja palveluita. Valitettavasti kirjavienti on vielä täysin lapsen kengissä Suomessa. Suomalaisessa kirjaviennissä keskitytään mielestäni pitsinnypläykseen sen sijaan, että pyrittäisiin valtatielle. Helposti unohtuu, että kirja-ala on teollisuuden ala..  Se on raakaa bisnestä, jos et myy, olet kuollut. Se on yksinkertaista, eikä se ole kaunista. Jos puhutaan kulttuurityöstä, ja voi sanoa että runous on kulttuurityötä, ja sitä tarvitaan. Puhuttaessa kirja-alasta ja kustantamisesta Suomessa y, se on eri asia. Silloin puhutaan liiketoiminnasta, ja kustannusala on aika kireää bisnestä. Kulttuurityö on sympaattista ja kivaa, mutta Ruotsilla on valtatie. Minun mielestäni meidänkin pitäisi pyrkiä sinne valtatielle.

Uskoisin että pohjimmiltaan kyse on itseluottamuksesta, mitä ruotsalaisilla on paljon myyntityössä.  Ruotsalaisilla on myös erittäin hyvä kielitaito. Totta kai meillä suomalaisillakin on kielitaitoa, muttei välttämättä juuri kirjanvientialalla. Ruotsalaisilla taas on hämmentävän paljon kirjallisuusagentteja, jotka puhuvat englantia äidinkielenään. Agentuurini on ruotsalainen ja heillä on töissä esimerkiksi kiinaa puhuvia ruotsalaisia. En tiedä mistä he työntekijänsä löytävät, mutta kielivalikoima on todella laaja. Se on tärkeää, koska on kyse kulttuurillisesta herkkyydestä. Ruotsalaisella kirja-alalla on toimijoita hyvin monista kulttuureista ja eri kielialueilta. Suomen kirja-ala on etnisesti hyvin suomalainen. Se tarvitsee lisää monikulttuurisuutta, monikulttuurisesta taustasta tulevia toimijoita, koska juuri he ovat portteja uusille kielialueille ja niiden kirjamarkkinoille.

Ruotsissa kulttuuripolitiikka on mielenkiintoista ja moniulotteista.  Kun vierailin hiljattain Bulgariassa Sofian kirjallisuusmessuilla, ihmettelin että miksi siellä lukee joka paikassa IKEA. Kävi ilmi, että Ikea oli messujen pääsponsori. Kaikki Bulgariassa tietävät IKEA:n. Liiketoimintansa lisäksi IKEA sponsoroi kulttuuria, kirjamessuja, eli käytännössä IKEA sponsoroi kirjailijakäyntini. Valtiollisista toimijoista Ruotsin kulttuuri-instituutti, Svenska institutet on todella aktiivinen. Se on suorastaan hämmentävän aktiivinen.

Minulla on nyt uusi romaani työn alla, mutta myös muita projekteja meneillään. Voin jo kertoa, että olen kirjoittanut libreton Kaija Saariahon tulevaan oopperaan. Kaija säveltää sitä nyt, ja ensi-ilta on vuonna 2020. Kaija on varsin kiinnostava säveltäjä, koska libretossa käytetään suomen kieltä. Säveltäjä päättää mitä kieltä käytetään, minulle kirjoittajana se ei ole avainkysymys. Toki tässä oopperassa käytetään muitakin kieliä, mutta minusta on kiinnostavaa, että siinä käytetään juuri suomea. Suomen kieltä tullaan kuulemaan oopperalavoilla, joissa sitä ei ole ennen ehkä kuultu.

Kirjoitusprosessina libreton tekeminen on erilaista romaaniin verrattuna, sillä tekstiä on lopulta hyvin vähän, mutta tarinan pitää olla iso. Ooppera on isojen linjojen ja isojen tarinoiden laji. Siihen nähden tekstin suhteellinen osuus on hyvin pieni. Libretossa jokainen tavu on merkittävä ja jokainen sana on mietittävä tarkkaan, ihan eri tavalla kuin romaanissa. Romaanissa ei tarvitse laskea tavuja, mutta oopperassa mitä lyhyemmin pystyt sanomaan, sen parempi. Libreton kirjoittaminen oli haastavaa, sillä olen monien sanojen ihminen. Mietin koko ajan, että pystyykö näin ison asian kutistamaan näin pieneen määrään sanoja. Siksi en ole runoilija. Minulla on taipumus käyttää enemmän sanoja kuin mitä haikuun mahtuu. Siksi libreton kirjoittaminen oli haastavaa, mutta samalla oli kiinnostavaa huomata, ettei se ole mahdotonta.  Pieneenkin sanamäärään pystyy kutistamaan isoja asioita. Oli todella hienoa, että työn tilaajat antoivat minulle taiteellisen vapauden.

Minulla on taipumus unohtaa nopeasti, mitä olen kirjoittanut, enkä välttämättä ajattele valmistuneita töitäni kovin pitkään. Tässä tapauksessa odotan kuitenkin mielenkiinnolla oopperan ensi-iltaa vuonna 2020!”

Oopperan lisäksi Sofi Oksanen valmistautuu myös elokuvan ensi-iltaan, sillä Katja Gauriloff ohjaa Sofin vuonna 2005 julkaistuun teokseen Baby Jane pohjautuvan elokuvan. Sen ensi-ilta on kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3.2019.

Tulosta

Päivitetty 3.12.2018


© Suomen suurlähetystö, Praha | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot